''Kuka tahansa voi pettää kenet tahansa.''

Etsin fantasiakirjallisuutta, joka saisi minut koukkuun ja näin siinä sitten kävikin. Löysin erinomaisen fantasiaromaanin ensimmäisen osan, Punainen Kuningatar, joka sai lukemisen alusta loppuun saakka pysymään tunteet pinnassa. Jo kirjan nimi itsessään sai aikaan kuvan mielessäni kirjan sisällöstä. Jännittävä ja mukaansatempaava romaani on täynnä toimintaa ja elokuvamaisuutta.

''Tämä on Ensimmäinen Perjantai, eivätkä hekään malta odottaa esityksen alkamista. Aiemmin Voimainkoetukset eivät olleet otteluita vaan teloituksia. Paras ystäväni Kilorn haluaa aivan vilpittömästi nähdä verta, hopeisten verta, hopeaverta, lätäköittäin areenalla. Veri muistuttaa meitä kaikesta siitä, mitä me emme ole, mitä emme voi olla, kaikesta mitä haluamme olla. Mutta minä tiedän, miten asiat oikeasti ovat. Heidän verensä on uhkaus, varoitus ja lupaus. Emme ole samanlaisia, emmekä koskaan tule olemaan.''

Tässä maailmassa veri jakaa ihmiset kahteen kastiin - punaisiin ja hopeisiin. Punaiset ovat rahvas, jota mahtavia voimia omaava hopeisten eliitti hallitsee. Aveyardin minämuotoisen romaanin keskeinen henkilö 17-vuotias Mare Barrow on punaiseen kastiin kuuluva tyttö, joka on pian joutumassa sotaväkeen. Tämä ei kuitenkaan lannista nuoren tytön mieltä, kunnes hän saa tietää ystävänsä Kilorninkin joutuvan uhkaavaan sotaan. Mare saa tarpeekseen, joten hän lähtee hakemaan apua Purppurakaartilta, hopeisten silmissä vastarintaliikkeeltä, joka suostuu auttamaan tyttöä.

Tämän jälkeen romaanissa Mare tutustuu taskuvarkailla ollessaan punaiseksi pukeutuneeseen hopeiseen prinssiin, joka tunnetaan nimellä Cal. Nuori prinssi tahtoo auttaa punaista tyttöä syyttä. Mare viedään hopeisten hoviin, jossa hän saa töitä palvelijan roolista. Siellä hänelle ja hopeisten hoville selviää, että punaisesta verestä huolimatta Marella on oma, ylhäinen voimansa. Näiden tapahtumien jälkeen kerrotaan, että Maresta tehdään hopeisten prinsessa, mutta maailmassa, jossa kaikki on ylösalaisin, kuka tahansa voi pettää kenet tahansa. Romaaniin sisältyy paljon arvoituksia ja asioita, jotka voivat olla ihan vastakohtia kirjan alussa tapahtuneille asioille. Jännitys ja toiminta eivät missään vaiheessa pysähdy, vaan sitä tämä romaani sisältää läpi koko tarinan. Lukija saadaan koukutettua jo heti kirjan alussa päähenkilön vaikealla elämäntilanteella.

''Kuumat vihan ja suuttumuksen kyyneleet täyttävät silmäni, kunnes en pysty näkemään kuin oman käteni Calin kädessä. En tiedä, minne hän meitä johdattaa. Voin vain seurata. Takanamme kopisee saappaiden tuttu ääni. Upseerit, Vahdit, Sotilaat - he kaikki jahtaavat meitä.''

Aveyard on tuonut romaanissaan selkeästi esille varakkaiden hallitsijoiden julmuuden, anteeksiantamattomuuden, armottomuuden ja heidän oikean sisäisen arvottomuuden. Romaanissa on kerrottu selkeästi myös rahvaan kansan kärsimyksistä ja heidän köyhyydestä sekä alistutuiksi tulemisesta. Pidin siitä, miten romaanin asiat etenivät vähitellen huonommasta elämäntilanteesta kohti parempaa, eikä tullut ajassa hyppäämisiä. Tapahtumat oli kerrottu selkeästi, eikä minulle henkilökohtaisesti jäänyt minkäänlaisia epäselvyyksiä kirjaan liittyen. Tietenkin tässä romaanissa oli asioita, jotka loppua kohden yllättivät minua, mutta sekin lisäsi tähän teokseen todellisen elämän tunnetta.

Romaanin särmikkäät henkilöhahmot ja ihmeellinen maailma oli nautinnollista luettavaa. Oma lukukokemukseni tämän kirjan parissa oli mahtava, sillä sain joka hetki olla täysillä mukana. Opin romaanin parissa paljon. Aihe oli mielenkiintoinen ja syvälle ihmisten elämään suuntautunutta. Tämä toi kirjan sisältöön paljon makua. Romaanissa asioiden ratkaiseminen ja vaikeuksista selviäminen tavalla tai toisella sai minut ajattelemaan, että joitakin asioita voisi hyödyntää todellisuudessakin. Esimerkiksi se, kun kirjan päähenkilö, Mare, liittoutui toisten ihmisten kanssa selvitäkseen siitä, ettei hänen punaista vertaan tunnistettaisi. Kirja oli täysin minun makuuni. Romaani sai kyllä välillä ihokarvat pystyyn jännityksellään, ja etenkin jäätävän loppunsa parissa, mutta teos oli kokonaisuudessaan mahtava.

Victoria Aveyard: Red Queen, Punainen kuningatar, 2015

Kustantaja: Aula & Co, 2016

Suomentanut: Jussi Korhonen, 2016

Sivuja: 451